Capellan akillesjänne leikkaus
Kauniin kesäillan maastoreissu hevosen ja koirien kanssa sai
yllättävän käänteen. Kolme hevosen kanssa maastoiluun tottunutta koiraa oli
päässyt taas mukaan maastoon ja oltiin jo matkalla kotiin päin. Ennen isoa
tietä olin juuri tullut alas selästä, että otan kohta koirat kiinni ennen
tielle menoa. Kun yllättäen viereisellä laitumella olleet hiehot päättivät
joukolla rynnätä kohti meitä laitumen reunalle, mitä hevoseni säikähti
pyrähtäen muutaman askeleen eteenpäin. Koirat eivät kerinneet kunnolla reagoida
tähän ja yksi koiristamme Capella jäi hevosen jalkoihin.
Capellan kintereessä näkyi selvä haava, josta tuli vähän verta.
Koira käveli jalalla useammankin askeleen, kunnes äkillinen kipu sai sen
nostamaan jalan ylös. Sama kävi uudestaan ja totesin, että koira ei voi kävellä
pois maastosta. Nostin koiran syliin ja kannoin sitä samalla taluttaen hevosta,
joka ihmetteli tilannetta. Onneksi tallin naapurissa oli väkeä pihalla ja
saatiin sieltä apua. Koira pääsi auton kyydissä tallille minun huolehtiessa muu
porukka perille.
Tallilta soitin päivystävälle eläinlääkärille ja todettiin,
että jalka tarvitsee kuvata, johon meidän alueella ei ole yöllä mahdollisuutta.
Kipulääkkeen turvin selvittiin seuraavaan päivään, jolloin päästiin Ouluun
kuviin. Kuvista todettiin takajalan akillesjänteen menneen. Jänteen luksoiminen
aiheutti koiralle kovan kivun, minkä vuoksi se pystyi kävelemään vain jonkun
askeleen. Lisäksi koira oli traumasta saanut virtsarakon spasmin eikä sen
vuoksi onnistunut virtsaamaan. Rakko katetroitiin, koira sai vitsarakkoa
rentouttavan lääkityksen, kovat kipulääkkeet sekä lähetteen leikkaukseen.
Akuutissa tilanteessa yllätyksenä tuli, että ensimmäinen
vapaa leikkaus aika olisi ollut Oulussa vasta yli viikon päästä. Soittelin koko
Suomen eläinlääkärit läpi ja sain Capellalle leikkausajan nopeammin Kouvolaan
Lehtisen Esalle. Viikonlopun yli piti kuitenkin selvitä poikkeuksellisen kipeän koiran kanssa.
Maanantaiaamuna lähdettiin klo 03.00 ajamaan kohti
Etelä-Suomea. Onneksi sain ystävän mukaan. Esa otti meidän ystävällisesti
vastaan, tutki koiran perusteellisesti ja selitti rehellisesti tilanteen. CT
kuvien jälkeen todettiin, että jalasta ei ollut onneksi mennyt muuta ja jänne
luksoi vaan toiseen suuntaan, joka teki leikkaus ennusteesta paremman. Niin
Capella jäi leikkaukseen ja me lähdimme päiväksi kävelemään luontopolulle.
Ensimäiset kaksi viikkoa olivat kriittiset. Leikkaushaava
oli hakasilla kiinni. Jalkaa ei lastoitettu, koska asutaan niin kaukana. Vaan
jalkaan laitettiin kunnon paketti, jonka vaihdoin päivittäin vähintään 2
kertaa. Capella sai antibioottikuurin leikkauksen jälkeen, kintereessä olleen
haavan takia. Antibioottikuurista huolimatta leikkaushaava yritti alkaa
tulehtua samalla viikolla. Onneksi pystyin alkaa hoitaa haavaa punavalolla ja
fysikaalisella verisuoniterapialla suihkuttelun lisäksi, niin sain tulehduksen
taltutettua.
Hakasten poisto oli kaksi viikkoa leikkauksesta. Ajettiin
silloin uudestaan Kouvolaan ja saatiin Esalta hyviä uutisia, että haava on
parantunut siihen asti odotetusti. Leikkausalueella oleva rupi oli normaali
tässä vaiheessa. Saatiin ohjeeksi pyyhkiä haava päivittäin laimennetulla
betadinella, jotta rupi kuivuisi pois. Paksu side paketti saatiin vaihtaa
kevyempään ja laittaa haava-alueen suojaksi vain sukka, jotta Capella pääsee
käyttämään jalkaa paremmin. Pelkällä tarpeilla käynnin sijaan, saatiin lupa
käydä postilaatikolla asti kävelemässä. Sovittiin kontrolli soitto kahden
viikon päähän, jolloin saatiin lupa alkaa pidentää lenkkiä pikku hiljaa ja
käydä useampi pikku lenkki päivässä.
Jatkoin punavalolla hoitoa siihen asti, että haava oli
täysin parantunut ja saatiin lupa käydä fyssarilla. Saatiin sieltä hyvät ohjeet
jalan jumppaukseen fysikaalisen verisuoniterapian tueksi, joiden avulla koira
alkoi nopeasti varamaan painoa vielä paremmin leikatulle jalalle. Kontrollikäynnillä
1 ½ kk päästä Esa totesi jalassa kaiken olevan niin kuin pitää. Vielä malttia 1
½ kk, jonka aikana hihnalenkit saa vähitellen venyttää normilenkin mittaan.
Cape sai myös luvan alkaa ravaamaan hihnassa kivun sallimissa rajoissa. Kolmen
kuukauden kuntoutus vaatii pieneltä spanielilta paljon malttia, mutta näyttää vahvasti
siltä, että Capellan jalasta tulee hyvä jalka.
Ollaan todella onnellisia, että päästiin nopeammin Kouvolan eläinsairaalaan ja saatiin Capella ammattitaitoisiin ja vastuuntuntoisiin käsiin. Vaikka matkaa eläinlääkäriin on ollut meiltä paljon, on hienoa, että Esa on halunnut nähdä kuinka koiran toipuminen etenee. Se on tuonut itselle paljon luottamusta, kun on saanut saman eläinlääkärin arvion, joka on nähnyt alku tilanteen ja tietää mitä on tehnyt.
